Tästä se lähtee..

Olen aina nauttinut kirjoittamisesta, itse aloittaminen tuntuu usein hankalata, mutta kun alkuun pääsee ni loppua ei näy.

Pahoittelut jo etukäteen, että lievän lukihäiriön ja vauhdikkaitten sormien ja ajatusten yhteistyö aiheuttaa paljon kirjoitusvirheitä mitä oma silmä ei näe. Näistä olen kuullut sen miljoonan kerran :)

Jos jotain tavoitteita itselle ja tälle uudelle blogitestaukselle asettaa ni se on yksinkertaisesti oman pään tyhjentäminen. Päivät kuluu oman puolivuotiaan tyttären touhuja seuraillessa ja käkätystä kuunnellessa. Mikä oliskaan ihanampaa! En valita, mutta muistan aina sanoneeni, että lapsen tultua elämään, haluan pystyä keskustelemaan/ajattelemaan muutakin kuin vauva-arkea. Tämän sanoneena, en vielä tiennyt että se ei tule luonnostaan vaan vaatii myös työtä. Nyt siis tämän työn kimppuun!

Ja kyllä, on minulla täällä aikuinen mies. Mutta vuosien saatossa on tullut todistetuksi, että ukko-kulta on (kaikella rakkaudella) perus suomalainen mies, joka ei turhaan huutele tunteitaan tai vatvo ääneen haaveita ja ajatuksia. Itse taas hyvän mielikuvituksen omaavana nautin leijailla haavemaailmassa ja pähkäillä mitä kummallisempia ja toisaalta mitä arkisempia asioita. Lauseet: Entäs jos... Tiesitkö... Aatteleppa.... jne. on aina yhtä mielenkiintoisia. Kuten myös lehdissä julkaistut kyselyt (yleensä julkkiksille), jossa on annettu ensimmäinen sana ja haastateltavan tulee täyttää loppu. Harvemmin olen niin kiinnostunut näistä vastauksista, mutta on mukava pähkätä mitä itse näihin vastaisin. Yleensä tulee pitkä litannia ja toiselta osapuolelta yksi kaksi sanaa tai "en tiiä..".

Joku aika sitten sain "virkistää" aivokoppaani hyvän ystäväni kanssa. Lapsen synnyttä äkkilähdöt yöelämään on jäänyt historiaan. Kävi kuitenkin niin, että ystäväni kysäisi maistuisiko lasillinen viiniä. Ajattelin, että mikäs sen rentouttavampaa kuin hyvän ystävän seura ja lasillinen punaviiniä. Noh, juttu luisti ja lopulta siinä kävikin niin, että ukon "käskyttämänä" vaihdoimme osoitetta läheisen kuppilan nurkkapöytään. Molemmat olemme mielipiteet omaavia, mutta toisaalta hyvin avoimia ja nautimme "syvällisistä" keskusteiluista. Päätimmekin, että illan puheen aiheena on ne kolme kiellettyä: Raha, uskonto ja politiikka. Ja voi miten aika vierähti, juttu luisti, tuli uusia näkökantoja ja mielipiteitä. Tämän illan keskusteluja ja tunnelmaa jaksan vieläkin muistella ja hehkuttaa! Ja ei, en ole mikään päivittäin/viikoittain viiniä litkivä paha kotiäiti, vaan ilta oli hyvin terveellä pohjalla, tarkoituksena rentoutua, ei vetää päätä täyteen. Ja rakas lapsi oli turvallisesti kotona nukkumassa oman isänsä kanssa!

Minulta löytyy paljon mielipiteitä asiasta kuin asiasta. Mukavinta on kuitenkin aina kuulla mitä mieltä muut ovat. Usein käykin niin, että keskustelun ym. edetessä mielipiteeni vaihtuu ja vaihtuu. Harvoin on yhtä ja ainutta totuutta vaan ajatukset muuttuu. Ja toisaalta ei kaikkeen tarvitsekkaan olla sitä yhtä ja oikeaa vastausta!