Olin viikonlopun tyllykkäni kanssa mummolassa (äitini luona) ja nähtiinpä siinä samalla tädit, eno, serkut summuut. Minä neiti 27 vee olen ns. "vanhan kansan" kasvatti. Säännöt oli selkeät ja niistä ei luistettu mm. bussipysäkillä vanhemmille annetaan istumapaikka vaikka kuinka olisi päivän juossut ja pistellyt menemään. Vanhempia henkilöitä Teititellään eillei sinun kauppoja ole tehty. Itsellä tämä tapa on hyvin tiukassa, mutta se ennempinkin aiheuttaa hymyä ja hilpeyttä kuin paheksuntaa. Ja yksi tärkeimmistä, omille vanhemmille ei intetä, paastata tai varsinkaan huudeta vastaan! Itsellä tämä on aiheuttanut kerran jos toisenkin hiljaisen hetken päässälaskun parissa, mutta säännöistä ei poiketa. Erimieltä toki saa olla, mutta sen julkituominen täytyy harkiten miettiä. Mutta itse olen tästä kasvatuksesta vain hyvillään. Näin sen kuuluukin olla. Minun mielestäni.

Nyt kun seuraa tätä omaa liian nopeaan kasvavaa tyllykkää, ni kasvatusasioita on tullut mietettyä suhteellisen paljon enemmän kuin ennen. Onnekseni myös ukko-kultani on samankasvatuksen vallitsemasta kodista, joten hirveän suuria näkemyseroja ei ole.

Kaupungilla liikuskellessani silmiin pistää liian usein, liian myöhään, liian moni jopa 10- vuotias lapsonen, tupakki kädessä, kaljat kassissa ja ilmoille pääsee jos jonkimoista juttua.Olen sen jo ääneenki todennut, että jos meidän neiti tuossa iässä kyliltä löytyy nuissa hommissa, ni voi olla varma, että äippä tulee samantien hakemaan. Ääni varmasti kaikuu monen muunkin (varhais-)teinin korvaan, mutta prkl tuommonen ei oo sallittua!!!

Tottakai kaikki aikanaan näitäkin kokeilee. En itsekkään mikään puhtoinen ole, ukosta puhumattakaan (sieltäkös vasta vaikka minkälaista reissua löytyy). Mutta itse koen, että omat kokeiluni (tai muidenkaan) ei ollut tällaista yleisillä paikoilla kekkulointia ja räkimistä, övereitten vetämistä ja joutumista aivan kaameisiin tilanteisiin. Nykyään on jo niin selvää, että rauhallisellakin alueella haulikot paukkuu "kodeissa", sirkkeleitä pyörii torilla (oikeesti!!), raiskaajia ja sen mielisiä on pilvinpimein, huumeiden käyttäjät ei pelkää kiinnijäämistä. Ja kyllähän sen tietää, että nuoren mieli ei paljon vaadi kun lähtee porukan jatkona ties mihin hommiin. Omasta halustaan tai toisten.

Tässä onkin ehkä ero, mitä haluan muuttaa itsesaamassani ja omassa kasvatuksessani. Minun aikana sääntöjen mukaan mentiin, ei keskusteltu. Jos ja kun näitä hairahduksia tuli, niitä ei todellakaan saanut ääneen sanoa. Jos jokin jäi askarruttamaan tms. ni sit haettiin keskusteluapua, ei juteltu vanhempien kanssa. Ehkä olisi voinutkin ja tätä varmasti vanhempani halusivatkin, mutta kynnys tunnustaa ja avautua aroista asioista siihen aikaan ei ollut se tie mitä tuntui hyvältä tallata. Sittenpä näitä asioita on saanut aikuisiällä miettiä ja purkaa.

Oman lapsen kohdallani haluan enneminkin keskustelevan nuoruuden. Rajat on, tarkat ja tiukat. Mutta haluan, että kaikesta pysyisimme keskustelemaan, hyvässä hengessä. Ja jos tekee jotain väärin tai vastoin sovittuja sääntöjä (mikä on varmasti odotettavissa) ni nekin ikävät asiat pitäisi pystyä käymään läpi.Teoilla on seuraamuksen, mutta meidän perheessä ei mitään fyysistä- /henkistä väkivaltaa tarvii pelätä.

Hurjalta tuntuu nyt jo ajatella jotan viinakokeiluja yms. mutta tuntuu, että nykynuoret kokeilee aina vain aikaisemmin, ja tämä äippä haluaa olla valmistautunut! Tai ainaki jotenki ajatellut asiaa....

Vapaakasvatus ym. ei sovi näitten seinien sisään. Joillekin se Voi sopia, mutta... mutta mutta... Itse näen sen kaltaisessa kasvatuksessa pidemmällä aikavälillä enemmän haittaa kuin hyötyä...

Miten säännöt näkyy nyt meidän puol vuotiaalla:

-Päivärytmi on aina samanlainen. Tiettyyn aikaan ruokailut ja  unet

-Pihalle joka päivä, sato tai paisto. Vaatetta vaan päälle oikeella tavalla

- Illat menee rutiininomaisesti: puuro, pesut, satu, nukkumaan.

- Ruokapöydässä ei leikitä leluilla. Piste.

Tässä esimerkkejä. Me kyläillään paljon, reissataan ja touhutaan. Mutta rytmi pysyy silti samana. Toki pieniä heittoja aina tulee, mutta tyttö on jo niin juurtunu tapoihin, että heitto ruoka-ajassa saa aikaan hämmästystä ja suun mutristelua. Maha tottuu niin herkästi aikatauluun. Itse pidän tätä aikataulutusta vain lapsen perusturvallisuuden ylläpitämisenä. Meidän päivään mahtuu paljon iloa, naurua ja touhuilua. Kun päivärytmi on molemmille itsestään selvä, voi rauhassa mennä ja toohottaa. Kummankaan miettimättä milloinkoha? Mitäs nyt?

Rakasta olla äiti!